Enkei Dojo

Bujinkan Budo Taijutsu on perinteinen japanilainen budo- eli kamppailulaji, joka pohjautuu yhdeksän perinteisten kamppailutaitojen tyylin opetuksiin. Nämä taidot on yhden nimen alle yhdistänyt japanilainen Hatsumi Masaaki (1931–), joka oppi ne opettajaltaan Takamatsu Toshitsugulta (1887–1972), joka puolestaan oppi nämä yhdeksän koulukuntaa kolmelta eri opettajalta.

Bujinkan Budo Taijutsun harjoitteluun kuuluu koko joukko erilaisia osa-alueita, joista olennaisimmat ovat aseeton kamppailu, miekkailu, keppien ja seipäiden käyttö, japanilaisen hilparin käyttö, ketjuaseiden käyttö ja veitsen käyttö.

Lajin harjoittelu perustuu ennen kaikkea pariharjoituksiin (kata) sekä niiden variaatioihin ja sovelluksiin. Harjoittelu tähtää luonnolliseen ja rentoon liikkumiseen sekä samojen kehonkäytön periaatteiden laajaan soveltamiseen erilaisissa tilanteissa. Laji ei sisällä kilpailua. Aseettoman kamppailun keinoja ei ole millään tapaa rajattu esimerkiksi ottelusääntöjen vuoksi, joten taijutsun harjoittelu käsittää periaatteessa kaikenlaiset iskut, potkut, nivelväännöt, heitot, kuristukset, ja niin edelleen.

Kilpailuja lajissa ei järjestetä, ja harjoituksissa pyritään kunkin yksilöllisen taitotason mukaiseen turvalliseen suoritustapaan niin, että loukkaantumisilta ja turhilta harjoittelutauoilta vältyttäisiin. Asein harjoitellessa käytetään yleensä puisia tai pehmustettuja harjoitusaseita, joskin kokeneimmat oppilaat saattavat yksin tai keskenään harjoitellessaan käyttää joskus myös ”oikeita” välineitä.

lähde: www.bujinkan.fi

Seura perustettiin Oulussa vuonna 1987. Tällä hetkellä toimintaa on Oulussa ja Raahessa. Aiemmat Kajaanin ja Ylivieskan osastot lakkatutettiin vuoden 2004 lopussa toiminnan kuihduttua. Helsingin osasto laittoi toimintansa tauolle keväällä 2008. Hokutokai on japania ja tarkoittaa pohjoista tähtikuviota - Otavaa.

Aikido on kaiken ikäisille ja kokoisille, aktiivisille ihmisille sopiva budolaji. Aikidossa harjoitellaan taistelutaitoa, jonka avulla voi torjua hyökkäyksen vahingoittamatta hyökkääjää pysyvästi. Ajatus perustuu vastustajan voiman hyväksikäyttöön, tasapainon horjuttamiseen ja pyöreään, spiraalinomaiseen liikkeeseen.

Aikidon juuret ovat samuraiden taistelutaidoissa, kuten muidenkin japanilaisten budolajien. Lajin on kehittänyt Morihei Ueshiba (1883-1969), joka oli lapsuudestaan asti harjoitellut erilaisia taistelutaitoja, mm. sumoa. Laajemmassa määrin Ueshiba harjoitteli Tenshin Shinyo-ryu ja Yagyu-ryu jujutsua sekä erityisesti Daito-ryu aikijujutsua Sokaku Takedan (1859-1943) ohjauksessa.

Pitkän harjoittelun jälkeen hän alkoi kaivata budoa, joka olisi luonteeltaan väkivallatonta. Tämän takia Morihei Ueshiba kehitti pitkälti Daito-ryun pohjalta uuden lajin, aikidon. Aikidon filosofiaan on vaikuttanut paljon myös shinto-opettaja Onisaburo Deguchi (1871-1948), jonka oppeihin Ueshiba oli mieltynyt. O-sensein - suuren opettajan, kuten aikidon harrastajat Ueshibaa kutsuvat - kuoltua hänen jälkeläisensä ovat jatkaneet lajin johtohahmoina. Ensiksi Kisshomaru Ueshiba (1921-1999) ja parhaillaan Moriteru Ueshiba (s. 1951).

(Lähde: www.hokutokai.fi , www.finland-aikikai.fi)

Taido on nykyaikainen, vanhan japanilaisen perinteen omaava kamppailu-urheilulaji. Taido on lajina nuori, ja se onkin kehitetty nykyaikaisen ihmisen ja yhteiskunnan tarpeiden mukaiseksi, jatkuvasti kehittyväksi taistelulajiksi. Taidossa hyökätään ja puolustaudutaan samanaikaisesti vartalon akselien erilaisia liikeratoja hyväksi käyttäen jalkojen ja käsien toimiessa iskupintoina.

Taidotekniikat jaetaan viiteen eri tekniikkaluokkaan. Jokaisessa tekniikkaluokassa käytetään eri tavoin hyväksi vartalon voimaa saattamaan lyönnit ja potkut kohteeseen. Jokaiseen tekniikkaluokkaan kuuluu noin 10 perustekniikkaa, eli yhteensä taidossa on noin 50 erilaista perustekniikkaa. Liikkuminen on taidossa varsin tärkeää. Paljon vaikeampaa on osua maaliin, joka on liikkeessä. Taidossa liikkuminen on organisoitu kahdeksan perusliikkeen järjestelmäksi. Näiden lisäksi käytetään taidoon sovellettuina voltteja, kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä.

Taidon päämääränä on kehittää harrastajaansa paitsi fyysisesti myös henkisesti. Oikeassa taidossa kulkevat fyysinen harjoittelu ja henkinen puoli - teorian ja filosofian opiskelu - käsi kädessä. Vaativa harjoittelu sekä harjoitussalilla vallitseva kuri kasvattavat harjoittelijaa sopeutumaan yhteiskuntaan ja noudattamaan sääntöjä ja normeja. Taidossa pyritään kehittämään omaehtoista ajattelua, itsehillintää ja -luottamusta.

(Lähde: www.ouluntaidoseura.org)